
Blogger taas sekoilee teksti kirjoitettu lauantaina 13.3.2010.
Kipeänä olo on tosi tylsää, mielessäni on monia eri asioita joita haluaisin tänään tehdä mutten jaksa enkä voi jos haluan parantua!
Kipeänä ei edes kahvi maistu mikä on minulle kummallista, olen niin tottunut juomaan kahvia vähintään 3 kertaa päivässä.
Eilen söin joku 5 miljoonaa kaloria, en edes halua kertoa mitä kaikkea söin ja vaa'alle EN mene. Possuttelin ihan olan takaa): Minun on sairastamieni syömishäiriöiden takia vaikea ymmärtää että ihmisen kuuluu syödä silloinkin kun ei liiku. Ei tietenkään paljoa tarvitse syödä mutta silti kuuluisi syödä! En oikeastaan syönyt mitään oikeaa ruokaa eilen ja tämä on ollut jo pitkän aikaa yksi ongelmistani kun asun yksin. Mulla meni tuossa monta viikkoa tosi hienosti kunnes taas retkahdin ja en osaa sitten aina lopettaa. Tänään aion antaa vatsani levätä ja ajattelin että tänään ja huomenna vedän hedelmä ja marja linjalla. Ajattelin tehdä itselleni tänään smoothieta ja hedelmäsalaattia(:
Asiasta sitten ihan muualle! Elikkäs olen kirjoittanut sähköpostia yhden miehen kanssa jo aika kauan. Sitten hänestä ei kuulunut mitään useaan viikkoon ja eilen sain häneltä sitten sähköpostia ja hän kertoi syyyn miksei ole vastannut. Olin jo varma etten hänestä mitään ja hänen kiinnostuksensa lopahti. Mutta olin todella tyytyväinen ettei asia näin ollutkaan(:
Mulla on hyvin tuttua et mut torjutaan ja oletankin aina niin tapahtuvan. Se johtuu siitä että menetin nuorena paljon kavereita ja nyt olen myös ymmärtänyt että se oli osaltaan myös minun vikani eikä kokonaan niiden jotka minut 'jättivät'. Ystävyyssuhteet ovat vaikeita, niitä pitää hoitaa ja vaalia, kavereita ei saisi unohtaa ja pitäisi antaa aikaa ystäville vaikka sitä ei ehkä aina paljon olisikaan. Pitää myös osata aidosti kuunnella, olla tukena eikä aina kritisoida toista vaikka siihen olisikin aihetta (itse kritisoin liikaa). Tämä on mun mielipiteeni ja vaikea asia mun mielestä toteuttaa.
Yksin olo on tavallaan myös hirveän turvallista koska voi keskittyä vain itseensä ja omaan napaansa. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Näissä ystävyys asioissa mun pitäisi potkia itseäni perseelle ja opetella olemaan ystävä jollekkin. Olenhan mä paljon siskon kanssa tekemisissä mutta se on niin eri asia. Olen toivonut ystävää jo monta vuotta elämääni mutta se on mulle jotenki vaikea ja pelottava asia. Pelkään että mut taas 'jätetään' ja etten olisi tarpeeksi hyvä ystäväksi kenellekään. Yleisesti ihmiset musta tykkää koska olen mukava, ystävällinen, rento ja hauskakin. Hyvänpäivän tuttuja mulla on muttei sitä ystävää jolle soittaa kun on huono/hyvä päivä tai kun kaipaan kahvittelu seuraa. Olisi ihana jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ja että saisin olla tukena toiselle ja kuunnella. Aina ei tarvitse olla niin syvällisiä asioita vaan olisi kiva myös hullutella ystävän kanssa ja tehdä kaikkia reissuja, shoppailla, kahvitella yms(: Luottamus on ystävyys suhteissa tärkeä asia ja se on rikkaus jos elämässä on ystävä johon voi luottaa.