lauantai 6. maaliskuuta 2010


Olen tässä kohta pehkuihin menossa mutta ajattelin kirjottaa vielä tänne sitä ennen, jotenkin mun oloa helpottaa et tänne voin kirjoittaa kaikkia asioita mikä vaivaa mieltä.
Olin tosiaan siellä messuilla tänään ja oli kivaa, mutta oli pari asiaa mitkä sai mun mielialan laskemaan. Kyseessä oli siis messuskeskuksessa olevat go expo-messut. Mittautin siellä elämäni ekaa kertaa rasva prosentin ja se oli 25, noh tuo mittaaja sitten varoittelevaan sävyyn sanoi napakasti että jos jatkat näin niin iän myötä se vaan nousee. Mutta eihän se edes kysynyt mun elintavoista mitään niin miten se voi sen tietää!!? En viitsinyt sanoa että tässä oon aloitanut terveellisemmät elämäntavat ja tuloksiakin saanut kiitettävästi. Noh sitten lappua ja lippua käteen että pitäis alkaa syödä herbalifeä ja blaa blaa. Mulle tuli sitten vähän paha mieli kun ei se rasva prosentti ollut edes liian korkea. Äh oon juuri tällainen märehtijä ja murehtija et tuollaset asiat saa mulle pahan mielen): mutta saatan nyt kuitenkin kokeilla tota herbalifeä jos siitä olis avuksi tässä syömisessä mikä on mulle todella vaikeaa. Toinen asia mikä mua otti ja on jo pitkään ottanut päähän on joka puolella vastaantulevat raskaana olevat tai vauvojen kanssa liikkuvat naiset. Siis musta tuntuu et niitä on joka puolella välillä. Eikä ihme sillä nythän tuo lasten hankinta ja saanti on taas lisääntynyt, oln kuullut että lama on yksi syy siihen. Mua ei muuten haittais nää naiset isoinen mahoineen ja vauvoineen mutta olen itse tehnyt abortin ja en täysin omasta tahdostani ja en ole siitä asiasta vieläkään oikein päässyt yli. Ja nuo naiset saa mut sen takia aina ajattelemaan sitä asiaa ja taas laskee mieliala): Kolmas asia mikä otti päähän siellä messuilla oli kaikki ne kauniit ja timmit naiset! Haluisin itsekin olla kaunis aja hyvökroppainen. Naamalle ei paljoa ole tehtävissä ja olen ihan tavallisen näköinen. Tiedän kyllä että mulla on vähän vääristynyt kehon kuva sairastamieni syömishäiriöiden takia ja koen itseni noin 2 kertaa isommaksi mitä oikeasti olen. Mulle on siis yksi fyssari aikanaan tehnyt aika kattavan kirjallisen ja konkreettisen testin joka osoitti et koen itseni hyvin paljon isommaksi mitä olen. Se on outoa, mutta olen lapsesta asti mieltänyt itseni isoksi koska kehityin nopeammin kuin muut tytöt luokallani ja se oli mulle kamalaa. Kuljinkin aina ala-asteella valtavissa huppareissa ettei kukaan huomaisi että mulla on rinnat! En edes käyttänyt rintsikoita jumppatunnilla vaikka kaikki juokseminen ja muu hyppely sattui rinnoissa ihan sikana. Siitä asti oonkin omaa kuvaani vihannut ja tää kaikki on alkanut.
Tänään on syömiset mennyt päin pyllyä ja mietinkin jo tänään että luovutanko kokonaan ja sallin itseni vaan lihota ja syödä mitä mieli tekee. Mutta en aio, yritän silti jatkaa ja maanantaina alkaa taas tiukempi tarkkailu syömisissä. Mua ärsyttää et mun mielialat vaikuttaa syömiseen niin paljon. Tiedän että tänäänkin ooon herkkuja syönyt liikaa koska on ollut asioita jotka on vaivanneet mun mieltä mutten osaa niitä käsitellä ja sit mä syön. Ja tää on usien mulle siinä syömis vaihees ihan tiedostomatonta että syön siksi kun joku asia vaivaa. Sit vasta illalla mietin että miksi taas ratkesin ja tajuan et mua on vaivannut joku asia minkä oon halunnut pois mielestä.
Mutta kun tulin kotiin niin oli kivaa ja leivoin ja laitoin ruokaa huomiseksi(: laitan tänne huomenna kuvaa mun tekeleistä(: tykkään tosi paljon leipomisesta, siinä pää tyhjenee ja jotenkin rentoutuu myös(: tein täs illal sämpylöitä, 2 eri suolasta piirakkaa, kakun ja huomen teen omena-kaurapaistoksen vielä(:
mut nyt käyn nukkuu ja aamulla taidan mennä pitkästä aikaa lenkille! se varmasti piristää mieltä(:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti