oon täällä varmaan kertonut että mulla on ollut takanani vaikea parisuhde. ja välillä valtaa sydämmeni järjetön ikävä tuota ihmistä kohtaan. päässäni rakennan unelmia ja pilvilinnoja asioista joita en koskaan voisi oikeasti saada tuon ihmisen kassa. silti vaan haaveilen ja ikävöin tuota ihmistä vaikka olen nähnyt usean kerran sen miksi mun toiveet ei ikinä voisi tän ihmisen kanssa toteutua. valitettavasti vieläkin 'roikun' tässä ihmisessä ja tekstareita menee ees taas lähes päivittäin. eniten mua häiritsee etten voisi kuvitellakaan alkaa seurustella jonkun uuden miehen kanssa, jonka kanssa ne asiat mitä haluan olisi mahdollisia. ehkä juuri se pelottaakin että saisi sen mitä haluaa. olen myös äärimmäisen huono irtautumaan exästäni koska olen menettänyt elämäni aikana liikaa tärkeitä ihmisiä ja tuntuisi kamalalta hänetkin menettää, vaikka hän on minua kaikista ihmisistä eniten satuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti