Lauantai aamua(:

tänään paino 61,9(: 900 gramman päästä saan laittaa tilaukseen me naiset lehden, jee!
en ole varma olenko täällä kertonut että harrastan tanssia, en nyt aio kertoa mitä tanssia mut ehkä jossain vaiheessa, koska minut saattaa oku sitten tunnistaa ja sitä en vielä halua. Mutta siis aloitin siellä viime syksynä ja nyt mulla olikin varmaan lähes 2 kuukauden tauko. Ihmiset siellä ovat ystävystyneet toisiinsa ja ilmapiiri kyseisessä koulussa on kiva koska siellä on aika rento ja tuttavallinen meininki. Minut tunnistetaan siellä ulkonäöstä koska kävin siellä alkuun niin ahkeraan kunnes tuli tämä tauko. Minä en kumminkaan ole tutustunut saatika kaverustunut kenenkään kanssa ja se harmittaa minua. ystävystyminen on niin vaikeaa mulle.
Monilla ihmisillä nuo suhteet luodaan jo lapsena kun on tarhakaverit ja naapurin lapset joiden kanssa ajaudutaan samoihin kouluihin ainakin ylä asteelle asti. Ja nämä ystävyys suhteet kestävät monella vielä aikuisenakin jos niistä pitää kiinni. Minullakin oli niin, oli naapurin lapset kavereina ja heitä oli useita. Kouluun mennessäni en oikein saanut oikeaa kavereita vasta kun 6.luokalla. Olin aina kaikkien ns. ongelma lasten 'kaveri' niin kuin oli tämäkin tyttö kehen ystävystyin 6. luokalla, mutta se oli aitoa ystävyyttä millaista en ole enää sen jälkeen kokenut. Jouduimme eri kouluihin ylä-asteella ja väliimme oli muutenkin tullut jo eräs minun lapsuuden ystäväni (joka oli samalla ala-asteella eri luokalla) ja minä pikkuhiljaa vetäyidyin ja annoin heidän olla ystäviä ilman minua. Olen siis aina ollut hyvin mustis ihminen ja omistushaluinen mikä on erittäin huono piirre itsessäni, minulla onkin hankaluuksia ollut 'jakaa' ihmisiä elämäni aikana.
Mutta kaikki juontaa siitä että perheeseemme tuli taloudellisia ongelmia jotka ajoivat meidät huonompaan elämään ja huonolle seudulle asumaan. Ne olivat vaikeita aikoja ja olin 8 vanha kun muutimme tuonne juoppotaloon huonolle seudulle joka ei tosiaan ollut lapsiperheelle ideaali paikka asua. Nuo ajat muuttivat minua, minusta tulikin eri ihminen kuin mitä olisi tullut jos emme olisi ajautuneet tuohon tilanteeseen. Vanhempani eivät juuri meitä huomioineet koska olivat niin kiinni taloudellisissa ongelmissaan ja riitelivät alati. Tiedän että lapsuuteni on paljolti vaikuttanut nykypäivään koska kehitykseeni tuli 'lommo', menin tavallaan rikki ja minusta tuli näkymätön jottei minusta olisi enempää haittaa vanhemmilleni joilla oli jo muutenkin vaikeaa. Siskollani oli tuohon aikaan murkkuikä ja yritin olla heille kaikille mieliksi. Näin minusta on tullut sellainen joka aina haluaa olla kaikkien mieleen ettei vaan kukaan suuttuisi minulle ja etten suututtaisi ketään. Pakenin lapsena aina kouluun ja tulin vapaaehtoisena kaikkiin tuki-istuntoihin että saisin olla poissa kotoa ja kun jo lapsesta asti ajattelin etten minä osaa mitään (vaikka osasinkin). Tuohon osaamis aiheeseen liittyy taas oma tarina johon kuuluu isäni mutta siitä myöhemmin. Nykyään ihmettelen ettei opettajani puuttunut tilanteeseeni sillä hän on varmasti huomannut muutoksen minussa mikä tapahtui muuttomme jälkeen. Kyllähän opettajat sellaisen huomaavat kun näkevät lapsia päivittäin.
Tarvitsisin terapiaa sen tiedän mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Lausunto minulla jo on lääkärille mutta enpäs tiedä. eräällä terapeutilla haluaisin käydä mutta hän on eri kaupungisssa ja yksityinen joten tulisi kalliiksi aloittaa siellä psykoterapia jossa tulisi käydä alkuun 2 kertaa viikossa. Saa nyt nähdä.. Mutta tälläistä taustaa minulla ja paljon enemmänkin olisi mutta kuka jaksaa lukea tätäkään(: ehkä myöhemmi lisää(: